Kirjoitimme näillä sivuilla tammikuussa 2017, ettei Suomi lainsäädäntöarsenaalinsa puitteissa näytä olevan korruptionvastaisen taistelun etujoukoissa. Totesimme silloin, että Suomi näyttää lainsäädäntönsä puolesta lähinnä tolerantilta banaanitasavallalta, sillä suomalaisilla yrityksillä on hyvin vähän lakisääteisiä velvoitteita estää ulkomailla tapahtuvaa korruptiota.
Tältä totta totisesti näyttää edelleenkin. Kansainvälisen, korruptiota tutkivan kansalaisjärjestön Transparency Internationalin tuoreessa raportissa saamme kyseenalaisen laakeriseppeleen otsallemme nopeimmasta luisusta alaspäin listalla, joka mittaa lainsäädännön sopeuttamista OECD:n korruptionvastaisen sopimuksen mukaiseksi sekä tuon lainsäädännön täytäntöönpanoa oikeusistuimissa.
Raportissa maat luokitellaan neljään tasoon sen mukaan, kuinka hyvin OECD:n korruptionvastainen sopimus on viety sisään kansalliseen lainsäädäntöön, ja kuinka aktiivisesti korruptiorikoksia on tutkittu ja niistä tuomittu. Tänä vuonna Suomi putosi tasoista alimmalle, muun muassa Bulgarian ja Venäjän seuraan. Suomessa ei nimittäin raportin mukaan ole vuosina 2014-17 aloitettu yhtään uutta ulkomailla tapahtuneeseen korruptioon liittynyttä tutkintaa, eikö loppuun viedyistä tutkinnoista ole annettu yhtään tuomiota.
Suomalainen, löysästi ulkomailla tapahtuvaan korruptioon suhtautuva lainsäädäntö ei kuitenkaan auta suomalaisia yrityksiä maailman myrskyissä. Se voi itse asiassa olla jopa petollinen sudenkuoppa. Jos suomalainen lainsäädäntö on liian salliva, saattaa yrityksen johdolle tulla, kotimaisiin käytäntöihin nojautuen, kiusaus ajatella kuin professori Pangloss Voltairen Candidessa: vaikka ympärillä myrskyää, on kaikki kuitenkin hyvin parhaimmassa mahdollisessa maailmassa. Viime aikojen trendinä monissa maissa on kuitenkin ollut kiristää korruptionvastaista lainsäädäntöä ja pyrkiä saamaan sen vaikutus mahdollisimman laaja-alaiseksi, myös maantieteellisesti.
Yhdysvaltojen Foreign Corrupt Practices Act (FCPA) oli pitkään korruptiolainsäädännön vaativin referenssi, mutta nyt esimerkiksi Iso-Britannian, Ranskan ja Hollannin lainsäädäntö asettaa samansuuntaisia – ja tiukempia – velvoitteita alueillaan toimiville yrityksille kansallisuuksiin katsomatta. Velvoitteet voivat koskea myös toimintoja kolmansissa maissa: Yhdysvaltain oikeusistuimien mukaan FCPA:n soveltamiseen riittää, että lahjonta on tapahtunut dollareissa.