Kuinka yhdistää hiilijalanjäljen laskenta talouden ja toiminnan suunnitteluun

Ekologiset teemat ovat tulossa rytinällä mukaan yritysten raportointiin ja suunnitteluun. Mitä tämä tarkoittaa käytännössä? 

Tänä kesänä on näkynyt useampia otsikoita, joiden mukaan yritysvastuullisuus on nousemassa yrityksissä johdon suorituskyvyn mittariksi taloudellisen menestyksen rinnalle. Helsingin sanomat nimeävät 4.6.2021 seitsemän suomalaista suuryhtiötä, jotka ovat tuoneet ympäristömittareita mukaan johdon kannustimiin[1] ja Kauppalehti huomioi saman 17.6.2021 käsitellessään toimitusjohtajien palkkioita[2]. Lainsäätäjät, asiakkaat ja ennen kaikkea sijoittajat vaativat yrityksiä raportoimaan ja mittaamaan vastuullisuuttaan esimerkiksi ilmastoon, tasa-arvoon ja eettiseen toimintaan liittyen. Euroopan vihreän kehityksen ohjelma pitää sisällään laajan kirjon säädöksiä, joilla erityisesti suuret ja saastuttavimmat yritykset saadaan valjastettua mukaan ilmastotalkoisiin. Taksonomia -luokittelujärjestelmä on yksi näistä aloitteista, jolla pyritään yhtenäiseen määritelmään siitä, mikä on kestävää.  Yritysten tärkeimpien sidosryhmien vaatimuksesta nämä asiat ovat nyt rantautumassa myös yritysjohdon palkitsemiskriteereihin.

Viimeistään nyt yritysten on otettava vastuullisuuteen liittyvät asiat vakavissaan jatkuvaan seurantaan. Vastuullisuus näkyy investointipäätöksissä, mutta myös jatkuvasti arjen pienemmissä valinnoissa. Toisaalta se tarkoittaa myös uusia innovaatioita ja uutta liiketoimintaa. Mutta mitä tämä tarkoittaa käytännön elämässä? Miten sitä voidaan johtaa?

Yritykset suunnittelevat, budjetoivat ja ennustavat talouttaan usein hyvin tarkasti. Tuotantosuunnitelmia laaditaan tuotteiden ja komponenttien tarkkuudella, myyntiä ennustetaan päivätasolla ja varastoja optimoidaan vastaamaan kysyntään mahdollisimman lyhyin kiertoajoin. Logistiikkaketjut suunnitellaan tehokkaiksi, ja pakkaus sekä materiaalivalintoja mietitään tarkasti. Henkilöstösuunnittelua saatetaan tehdä työntekijätasolla ja työvoiman tarvetta mietitään tuntitasolla. Monessa yrityksessä eri toimintojen suunnitelmat on yhdistetty yhdeksi integroiduksi suunnittelumalliksi, joka tuottaa johdolle reaaliaikaisesti kokonaisnäkemyksen siitä, miten yrityksien taloudessa menee nyt ja tulevaisuudessa.

Kun vastuullisuutta aletaan pitämään yrityksen menestyksen mittarina, myös siitä kaivataan jatkuvampaa seurantaa. Pikkuhiljaa johtamisjärjestelmään, suunnitteluun ja seurantaan linkitetään myös vastuullisuuselementtejä. Liiketoiminnan kannalta kaikkein keskeisimpiä asioita, kuten asiakkaiden ja henkilöstön tyytyväisyysmittauksia on yrityksissä toteutettu ja raportoitu johdolle kymmeniä vuosia. Nyt sidosryhmien lisääntyneen kiinnostuksen ja lainsäätäjien velvoitteiden myötä ekologiset mittarit kuten tuotteiden ja toimintojen hiilijalanjälki on nousemassa yhä tiiviimmin seurattavien listalle. Mutta mitä tarvitaan siihen, että ekologisuus todella huomioitaisiin aidosti yrityksen toiminnassa? Juuri niissä jokapäiväisissä arjen pienissä päätöksissä.

Entäpä jos yrityksen ekologisen suorituskyvyn mittaaminen otettaisiin samalla tarkkuudella suunnitelmiin ja ennusteisiin mukaan kuin talouskin? Jos jokaista suunnitelmaa ja valintaa tehtäessä nähtäisiin sen vaikutus paitsi talouteen, myös hiilijalanjälkeen. Jos tätä voisi simuloida, budjetoida ja ennustaa talouden ja toiminnan kyljessä niin pitkällä kuin lyhyellä aikavälillä, komponenttien ja toimintojen tarkkuudella? Voisiko hiilineutraaliuuden tavoitteet jalkauttaa osaksi jokapäiväistä päätöksentekoa?

Me haluamme yrittää! Olemme yhdessä EY:n päästölaskennan ja talouden suunnittelun asiantuntijoiden kanssa testanneet ajatusta konkreettisella suunnittelumallin mallinnuksella. Suurin osa tämän päivän talouden suunnitteluun käytettävistä järjestelmistä mahdollistaa joustavan mallinnuksen ja yritysten taloussuunnitteluun on teknisesti täysin mahdollista tuoda mukaan vastuullisuuteen liittyvää laskentaa. Valitsimme tähän demoon Anaplanin, joka on tunnettu joustavuudestaan ja yritysten eri toiminnot yhteen kokoavasta – integroidusta – suunnittelusta.

Vastuullisuuden suunnittelu käytännössä

Olipa suunnitteluprosessissa sitten kyse talouden- tai hiilijalanjäljen suunnittelusta, se on tyypillisesti joka yrityksessä hieman erilainen. Suunnittelulla on merkittävä tehtävä paitsi ennustamisessa, myös toiminnan johtamisessa ja strategian jalkauttamisessa ja tästä syystä valmista – kaikille sopivaa suunnittelumallia – ei ole olemassa. Suunnittelua ei myöskään voi täysin automatisoida, vaikka automaatio auttaakin ennusteiden laadinnassa ja vaihtoehtojen optimoinnissa. Kokosimme omaan demomalliimme muutamia keskeisiä, useille yrityksille tuttuja suunnittelun osa-alueita, joilla on tyypillisesti merkittävä vaikutus yrityksen hiilidioksidipäästöihin.

Mallin ajatus on, että parametrien asettamisen jälkeen suunnittelijalle ei koidu normaalia enempää työtä ennusteen tuottamisesta, mutta ekologisuuteen vaikuttavat tunnusluvut ovat jatkuvasti nähtävissä taloudellisten mittarien rinnalla.

Suunnittelu aloitetaan usein kysynnästä ja niin tässäkin tapauksessa. Ekologisuuden kannalta monella toimialalla tärkein kysymys kysynnän suunnittelussa on asiakkaan sijainti. Tämä ei poikkea mitenkään perinteisestä taloussuunnittelusta, sillä asiakkaan sijaintia käsitellään lähes aina tavalla tai toisella. Loppuasiakkaan sijainti korostuu erityisesti sellaisessa liiketoiminnassa, jossa kuljetuksista aiheutuu merkittävä kustannuserä niin taloudellisesti kuin ekologisesti ajateltuna.

Toisaalta kysynnän suunnitteluun voidaan liittää myös asiakkaiden profilointia, mikäli tällainen tieto on saatavilla. Kuinka ympäristötietoisia asiakkaat ovat ja miten se näkyy heidän ostokäyttäytymisessään?

Mikäli kysynnän suunnittelussa on suunniteltu myös asiakkaiden ostokäyttäytymiseen liittyviä elementtejä, kannattaa tuotteen suunnittelu tehdä vasta kysynnän suunnittelun jälkeen. Mitä materiaaleja käytetään ja kuinka paljon. Voidaanko tuote valmistaa ekologisemmista komponenteista ja mikä vaikutus komponenttien valinnalla on tuotteen omakustannushintaan? Ostaako tuotetta sellainen asiakasryhmä, joka on valmis maksamaan ekologisuudesta? Esimerkki mallin ajatuksena on, että tuotekehityksellä on suunnitelmia tehdessään käytettävissä sekä komponenttien hinnat että kunkin komponentin tuottamisesta aiheutuneet päästöt.

Kun komponenttien eri materiaaleilla on parametreissa hinnan lisäksi päästökertoimet, voidaan tuotetta rakennettaessa helposti verrata kokonaiseen tuotteeseen käytettyjen raaka-aineiden hintaa ja hiilidioksidipäästöjä. Lisäksi materiaalien parametreihin voidaan lisätä kestävyyteen liittyviä arvoja, joiden kautta pystytään laskemaan tuotteen elinkaaren pituus. Kun asiakas käyttää tuotetta pitkään, päästöt voidaan suhteuttaa koko elinkaarelle: esimerkiksi keinonahka saattaa valmistusvaiheessa olla aitoa nahkaa ekologisempi vaihtoehto mutta mikäli se kestää käytössä vaikkapa puolet vähemmän aikaa, tämä tulisi huomioida päästöjen laskennassa.

Demomallissa on taustalle tuotu eri sijaintien väliset etäisyydet. Suunnittelijan tehtävä on suunnitella kunkin tuotteen tuotanto käytettävissä oleva kapasiteetti huomioon ottaen aivan kuten missä tahansa tuotannon suunnittelumallissa. Taustalla olevista etäisyyksistä ja valittavasta logistiikkakanavasta on kuitenkin samalla johdettavissa suunnitelman vaikutus logistiikan päästöihin.

Kun edellä mainitut osatekijät kootaan yhteen, on päätöksentekijöille mahdollista luoda jatkuvasti päivittyvä näkymä sekä yrityksen taloudellisesta suoriutumisesta että ekologisten tavoitteiden saavuttamisesta. Ennustettuja päästöjä voidaan verrata yrityksen itsensä asettamiin tavoitteisiin ja varmistaa että yritys on oikealla tiellä EU:n säätämiin tavoitteisiin nähden. 

Uskomme että vanha viisaus – sitä saat mitä mittaat – pätee myös tähän ja vastuullinen päätöksenteko on jalkautettavissa osaksi arkea, koko yrityksen kaikkiin toimintoihin. Lisäksi tämän tyyppiset laskentamallit antavat konkreettista tukea yrityksen investointien laskemiseen: Millainen investoinnin vaikuttavuus on taloudellisessa ja ekologisessa mielessä? Mikä investointi kannattaa toteuttaa ja minkä vaikuttavuus jää viherpesun tasolle suhteessa käytettyyn rahamäärään? Voidaanko investointipäätöksellä osoittaa olevan vaikutuksia vaikkapa puhtaaseen energiantuotantoon, mikä nostaisi yrityksen liikevaihdon osuutta Euroopan vihreän kehityksen taksonomian mukaisesta toiminnasta?