Mandatory Disclosure Rules alkaa heinäkuun 2020 alussa

Niin kutsuttuun DAC6-direktiiviin (Mandatory Disclosure Rules, MDR) perustuva velvoite raportoida tietyt verotukseen liittyvät rajat ylittävät järjestelyt alkaa 1.7.2020. Raportointivelvollisuuden kohteena ovat sellaiset rajat ylittävät järjestelyt, jotka koskevat useampaa kuin yhtä valtiota ja täyttävät jonkin laissa mainituista tunnusmerkeistä.

Moniin tunnusmerkkeihin liittyy nk. pääasiallista hyötyä koskeva testi (main benefit test), jolloin rajat ylittävä järjestely on raportoitava vain, jos siitä odotettavissa oleva pääasiallinen hyöty tai yksi sen pääasiallisista hyödyistä on veroedun saaminen.

Osa tunnusmerkeistä on puolestaan sellaisia, joiden täyttyessä raportointivelvollisuus syntyy riippumatta siitä, liittyykö järjestelyyn veroetua.  

Tunnusmerkit eivät koske pelkästään konserniyritysten välisiä järjestelyjä, vaan osin myös toistaan riippumattomien osapuolten välisiä tai vain yhtä verovelvollista koskevia järjestelyjä.

Raportointivelvollisia ovat raportoitaviin järjestelyihin liittyvien palvelujen tarjoajat (välittäjät) taikka asianomaiset verovelvolliset. Myös esimerkiksi konserniyritys voi toimia toiselle konserniyritykselle laissa tarkoitettuna palvelun tarjoajana.

Raportointivelvollisuuden täyttävä järjestely on raportoitava veroviranomaisille 30 päivän kuluessa siitä, kun järjestely on asetettu saataville toteuttamista varten, se on valmis toteuttamista varten tai kun sen ensimmäinen vaihe on toteutettu. Lisäksi raportointivelvoite koskee takautuvasti niitä järjestelyjä, jotka on toteutettu 25.6.2018 ja 30.6.2020 välisenä aikana. Nämä järjestelyt on raportoitava 31.8.2020 mennessä.

Verovelvollisten kannalta haasteita raportointiin tuo se, ettei raportoitavia järjestelyjä ja raportoitavaksi vaadittavia tietoja ole yleensä saatavissa järjestelmistä, vaan raportoitavat järjestelyt tulee kyetä tunnistamaan organisaatiossa muilla tavoin ja tieto järjestelyistä voi myös olla hajautunut eri puolille organisaatiota. Raportointivelvollisuuden hahmottamista voi vaikeuttaa myös se, että raportointiin liittyvät määritelmät ja tunnusmerkit ovat varsin laajoja ja monilta osin tulkinnanvaraisia.

Koska raportoinnin 30 päivän määräaika on käytännössä hyvin lyhyt, ovat järjestelyjen varhainen tunnistaminen ja sujuva raportointiprosessi tärkeässä roolissa. Sen tähden on suositeltavaa kartoittaa organisaatiosta etukäteen ne alueet, joissa raportoitavia tapahtumia voi olla ja luoda toimiva prosessi järjestelyjen tunnistamista ja raportointia varten.

Vaikutusten analysointi ja dokumentointi perusteluineen auttaa tarvittaessa myös osaltaan osoittamaan, että raportointivelvollisuuteen on kiinnitetty asianmukaista huomiota, vaikkei raportoitavia järjestelyjä juurikaan olisi.

Direktiiviin perustuvien säännösten implementoinnissa ja tulkinnassa on EU-maiden välillä eroja ja lisäksi muutamat maat, kuten Puola, ovat ottaneet käyttöön direktiiviä laajempia säännöksiä.

Vaikkei rajat ylittävää järjestelyä pidettäisi Suomen näkökulmasta raportoitavana, se voi siis kuitenkin aiheuttaa raportointivelvollisuuden toisessa EU-maassa. Sen vuoksi on tärkeää tarkistaa myös muista järjestelyyn osallistuvista maista, syntyykö siellä raportointivelvollisuutta, etenkin kun raportointiin liittyvät sanktiot ovat joissain maissa pahimmillaan hyvinkin korkeita.

Autamme mielellämme raportointivelvoitteiden läpikäynnissä ja vaikutusten arvioinnissa sekä raportointiprosessien luomisessa ja muita maita koskevien raportointivelvollisuuksien selvittämisessä. Voimme tarjota raportoinnin avuksi myös eri puolilla konsernia käytettävissä olevan työkalun, jossa on huomioitu eri EU-maiden sääntely.

Lain sisältöön voi tutustua tarkemmin Finlexin sivuilla täällä.

Voit lukea lisätietoja myös tiedotteestamme (englanniksi).

Lisätietoja:

Kennet Pettersson, tel. +358 40 556 1181
Eeva Pynnönen, tel. +358 50 426 003
Laura Lahdenperä, tel +358 50 364 1013