Toimistossa työskentelevät henkilöt

Vakuutusmaksuverotus ja vakuutusmaksuverovelvollisuuden syntyminen

Vakuutuspalvelujen edelleen veloittaminen arvonlisäverotuksen näkökulmasta ja milloin vakuutuksen ottajalle itselleen voi syntyä velvollisuus maksaa vakuutusmaksuveroa.


Lyhyesti

  • Vakuutuspalvelujen edelleen veloittaminen on arvonlisäverotonta ja sillä on vaikutusta yleiskulujen arvonlisäveron vähennysoikeuteen.
  • Jos vakuutuksenantaja ei ole Suomessa vakuutusmaksuverovelvollinen, vakuutuksenottajan on suoritettava veroa Suomessa olevasta vakuutetusta omaisuudesta.

Vakuutuspalvelujen keskittäminen konsernin sisällä

Konserneissa on saatettu keskittää koko konsernin vakuutusten ottaminen yhdelle yhtiölle eli usein emoyhtiö kilpailuttaa vakuutusyhtiöt ja ottaa vakuutukset, jotka kattavat myös tytäryhtiöiden toimintaan liittyvät vakuutettavat kohteet. Vakuutusmaksut veloitetaan tällöin edelleen tytäryhtiöiltä joko erikseen tai osana ns. hallintopalkkioveloitusta.

Arvonlisäverotuksessa vakuutuspalvelujen myynti ja välittäminen on vapautettu verosta (arvonlisäverolain 44 §). Arvonlisäverovelvollinen elinkeinonharjoittaja ei voi vähentää yleiskuluihinsa sisältyvää arvonlisäveroa täysimääräisesti, jos elinkeinonharjoittaja myy tai edelleen veloittaa verosta vapautettuja vakuutuspalveluja. 

Vaikka vakuutusmaksut laskutettaisiin osana hallintopalkkioveloitusta, kyse on kuitenkin omasta erillisestä verottomaksi katsottavasta palvelusta. Korkein hallinto-oikeus on antanut ratkaisun KHO 2022:128, jonka mukaan hallintopalkkioveloitusta ei voitu katsoa yhdeksi palvelukokonaisuudeksi, vaan osana hallintopalkkiota laskutetut vakuutusmaksut tuli käsitellä erikseen verottomana eränä. 

Esillä olleessa tilanteessa A Oy:n muille konserniyhtiöille suorittamat rahoituksen ja vakuutusten järjestämiseen liittyvät palvelut eivät liittyneet niin läheisesti yhtiön suorittamiin arvonlisäverollisiin asiantuntija- ja hallintopalveluihin, että ne olisivat muodostaneet yhden jakamattoman taloudellisen suorituksen. A Oy:n oli katsottava suorittavan konserniyhtiöille useita erillisiä palveluja, joiden arvonlisäverokohtelu määräytyi itsenäisesti.
 

KHO katsoi, että vakuutusten järjestämistä koskevassa palvelussa oli kysymys arvonlisäverolain 44 §:n 1 momentissa tarkoitetusta arvonlisäverosta vapautetusta vakuutuspalvelusta.
 

Ratkaisussa todetaan vielä erikseen, että A Oy:n verosta vapautettuna rahoitus- ja vakuutuspalvelun myyntinä pidettävä luotonanto ja vakuutusten järjestäminen konserniyhtiöille tuli ottaa huomioon yhtiön arvonlisäveron vähennysoikeuden laajuutta määriteltäessä. Yhtiö ei siten voinut vähentää yleiskulujen sisältämää arvonlisäveroa täysimääräisesti. 
 

Alv-riskien välttämiseksi jokaisen konsernin olisikin nyt hyvä tarkastella millä tavalla vakuutusten ottaminen ja mahdollinen edelleen veloittaminen on konsernissa tehty. Verottoman vakuutusmaksun edelleen veloittaminen tulisi myös ostajana olevan tytäryhtiön päässä käsitellä verottomana ostona, johon ei sisälly vähennettävää arvonlisäveroa. Tässä yhteydessä on hyvä huomioida, että ostaja voi vähentää ainoastaan sellaisen laskulle merkityn arvonlisäveron, jonka myyjä on lain mukaan velvollinen suorittamaan.
 

Vakuutusmaksuja veloittavan yhtiön tulisi tarkastella myös verottoman laskutuksen vaikutusta vähennysoikeuksiin.
 

Milloin vakuutuksen ottaja onkin itse velvollinen suorittamaan vakuutusmaksuveron
 

Vakuutetusta Suomessa olevasta omaisuudesta on suoritettava vakuutusmaksuveroa. Suomessa olevana omaisuutena pidetään esimerkiksi vakuutuksenottajan Suomessa sijaitsevaa kiinteistöomaisuutta ja muuta irtainta omaisuutta tai etuutta. Vakuutuksella katettava riski sijaitsee siis Suomessa.
 

Lähtökohtaisesti vakuutusmaksuverolain 2 §:n mukaan Suomessa vakuutusliikettä harjoittavan on suoritettava veroa vakuutusmaksusta. Jos vakuutusmaksu suoritetaan muulle kuin Suomessa vakuutusliikettä harjoittavalle, vakuutuksenottajan itsensä onkin suoritettava veroa vakuutuksenantajan sijasta. Tämä edellyttää vakuutuksen ottajan rekisteröitymistä vakuutusmaksuverovelvolliseksi Suomessa.
 

Käytännössä näin voi olla, jos ulkomaisella ETA-alueen ulkopuolelle sijoittautuneella vakuutuksenantajalla ei ole Suomessa sivuliikettä tai ulkomainen vakuutuksenantaja ei ole tehnyt Finanssivalvonnalle ilmoitusta vakuutusten vapaasta tarjonnasta Suomessa. 
 

Jos vakuutuksenantajan vakuutusmaksuverovelvollisuudesta Suomessa ei jo ennen vakuutuksen ottamista varmistauduta, voi tästä aiheutua vakuutuksenottajalle ennakoimaton ja yllättävä velvollisuus suorittaa vakuutusmaksuveroa. Myöhässä ilmoitetusta ja maksetusta vakuutusmaksuverosta voidaan määrätä lisäksi maksettavaksi myöhästymismaksua, veronkorotusta ja viivästyskorkoa. 
 

Suosittelemme mahdollisen jälkiverotusriskin välttämiseksi, että erityisesti ulkomaisilta vakuutusyhtiöiltä hankittujen vakuutusten osalta varmistetaan, että vakuutuksenantaja on Suomessa vakuutusmaksuverovelvollinen. Mikäli näin ei olisi, konsernissa tulee vielä tarkastella sitä, onko Suomessa vakuutusmaksuverovelvollinen taho tällöin emoyhtiö vai tytäryhtiö, jonka omaisuuttaa tai etuutta Suomessa on. Tähän vaikuttavat, miten sopimus ja laskutus on vakuutuksenantajan kanssa sovittu. 
 

Avustamme mielellämme vakuutusmaksuveroa ja muita välillisiä veroja koskevien riskitilanteiden tunnistamisessa ja ennakollisessa huomioimisessa liiketoiminnassanne.

Yhteenveto

EY:n välillisen verotuksen asiantuntijat seuraavat jatkuvasti välillisessä verotuksessa tapahtuvia muutoksia ja ajankohtaisia ilmiöitä. Selvitämme mielellämme tarkemmin, miten välilliset verot vaikuttavat liiketoimintojenne verokäsittelyyn.
 

Tästä artikkelista

Kirjoittajat