Puolustussektori tarvitsee Suomessa 16 000 uutta työntekijää

Puolustussektorille on Pohjoismaissa tehty merkittäviä investointeja puolustusvalmiuden vahvistamiseksi turvallisuusympäristön muutosten vuoksi. Investointihankkeiden, materiaalihankintojen ja operatiivisen valmiuden kohentaminen on kuitenkin riippuvaista myös rekrytoinnista, perehdytyksestä ja osaamisen kehittämisestä. Uudessa EY:n Nordic Defense Readiness -raportissa on tutkittu, millaisia osaamis- ja kapasiteettitarpeita pohjoismaisilla puolustustoimijoilla on seuraavan 3–5 vuoden aikana ja miten henkilöstön saatavuuden ja osaamisen taso varmistetaan.

EY Nordic Defense Readiness -raportti perustuu Tanskassa, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa toimivien julkisten ja yksityisten puolustussektorin toimijoiden haastatteluihin. Sen mukaan pitkät turvallisuusselvitysprosessit sekä teknologia- ja IT-osaamisen puute voivat hidastaa Suomen ja koko Pohjolan puolustuksen vahvistamista. Pohjoismaisen puolustuksen vahvistamiseen käytetyt resurssit ovat mittavia, ja ne synnyttävät osaamistarpeita niin perinteisen puolustussektorin ulkopuolelle, kuin siihen liittyville toimialoille kuten teknologian, energian, rakentamisen ja logistiikan aloille.

Puolustuskykyyn liittyvät investoinnit, kehittäminen ja puolustussektorin kasvu lisäävät painetta rekrytoinnille, kriittiselle osaamisen kehittämiselle ja avainhenkilöiden sitouttamiselle: Suomessa arvioidaan tarvittavan noin 16 000 uutta työntekijää ja Pohjoismaissa noin 130 000 uutta työntekijää vuoteen 2035 mennessä EY-Parthenonin aiemman analyysin mukaan.

Riittävän nopea rekrytointi on välttämätöntä puolustussektorilla

Raportin mukaan puolustussektorin suurin haaste ei ole osaajien kiinnostuksen herättäminen, vaan oikeiden ihmisten saaminen tehtäviin riittävän nopeasti. Turvallisuusselvitysprosessit voivat Pohjoismaissa kestää jopa yli vuoden.

Monissa siviilitehtävissä on lisäksi epäselvää, mitä työ käytännössä sisältää ja millaisia uramahdollisuuksia siihen liittyy. Tämä vaikeuttaa hakijoiden mahdollisuuksia ymmärtää työn sisältöä ja edetä rekrytointiprosessissa.

”Suomen rooli EU:n ja Naton itärajan turvallisuuden ylläpitäjänä on kasvanut. Tämä puolestaan luo vaatimuksia puolustussektorin resurssoinnille. Samalla sektorin on kehitettävä rekrytointiaan, jotta rekrytointiprosessit eivät pitkittyisi, työtehtävien sisällöt olisivat selkeitä ja perehdytys olisi toimivaa”, EY Suomen henkilöstökonsultoinnin ja puolustussektorin vastaava partneri Hannu Tyyskä sanoo.

Julkisen sektorin henkilöstökehityksellä merkittävä rooli puolustusvalmiuden varmistamisessa

Suomen tilannetta leimaavat pitkän aikavälin suunnitelmat, vakaat julkisen sektorin urapolut sekä teknologia- ja AI-osaamisen tarve. Asevelvollisuus tuo vakautta puolustusvoimille työvoiman saatavuuteen, mutta rekrytointiin ja osaamisen kehittämiseen liittyvät päätökset realisoituvat suorituskyvyiksi vasta vuosien kuluttua. Samaan aikaan yksityisen puolustussektorin kasvu lisää kilpailua työvoimasta.

Julkisella sektorilla haasteena on siis paitsi osaajien houkutteleminen, myös rekrytointimäärien, koulutuskapasiteetin ja organisaation tulevaisuuden tarpeiden tasapainottaminen. Strateginen henkilöstösuunnittelu onkin pitkän puolustusvalmiuden varmistamisessa avainasemassa.

”Pelkästään rekrytointien lisääminen lyhyellä aikavälillä ei ratkaise tilannetta. Henkilöstön kehittäminen organisaatioiden sisällä ja laajempi yhteistyö korkeakoulujen ja teollisuuden kanssa ratkaisevat sen, kuinka nopeasti puolustusinvestoinnit voidaan muuttaa käytännön vaikutuksiksi. Yksikään Pohjoismaa ei kykene ratkaisemaan osaajapulaa yksin, mutta yhdessä alue voi hyödyntää laajaa korkeakoulujen, teollisuuden ja kumppanien ekosysteemiään vahvistaakseen sekä puolustuskykyä että Pohjoismaiden kilpailukykyä”, Tyyskä sanoo.

Suomen haasteena on henkilöstön kehittäminen muuttuvien vaatimusten tahdissa

Suomalaiset julkisen ja yksityisen sektorin organisaatiot myös korostivat, että nykyisen henkilöstön osaamista on kehitettävä jatkuvasti, sillä pelkästään ulkoisilla rekrytoinneilla ei pystytä vastaamaan tuleviin osaamistarpeisiin. Lisäksi NATO-jäsenyys on lisännyt tarvetta kansainvälisissä operaatioissa tarvittaville taidoille. Julkisella sektorilla osaamisen kehittämistä tukevat pitkät sisäiset koulutusperinteet, pakolliset koulutusohjelmat ja järjestelmälliset sotilasurat.

Yksityisen sektorin kasvaessa työnantajat joutuvat rekrytoimaan henkilöstöä, jolla ei vielä ole toimialakohtaista osaamista. Tämä asettaa kasvavia vaatimuksia osaamisen kehittämiselle.

Sitoutuminen ja henkilöstön pysyvyys on julkisella sektorilla vakaata. Kansalaisten vahva tuli maanpuolustukselle tukee sitoutumista niin julkisella kuin yksityiselläkin sektorilla. Yksityisellä sektorilla henkilöstön pysyvyyden riskit liittyvät ulkoiseen kilpailuun, palkkatasoon ja joustavuuteen.

”Suomen haasteena ei siis ole vain riittävän koulutuksen tarjoaminen, vaan oppimis- ja kehityskyvyn ylläpitäminen muuttuvien operatiivisten, teknologisten ja kansainvälisten vaatimusten tahdissa”, Tyyskä toteaa.

Tietoa EY Nordic Defense Readiness -raportista

Raportti perustuu laadulliseen tutkimukseen, joka toteutettiin Tanskassa, Suomessa, Norjassa ja Ruotsissa. Haastatteluja toteutettiin yhteensä 17 julkisten ja yksityisten puolustussektorin toimijoiden kanssa keväällä 2026. Tutkimusta täydennettiin julkisesti saatavilla olevalla aineistolla, kuten tutkimuksilla, strategioilla, politiikkadokumenteilla ja muilla virallisilla lähteillä.

Arviot noin 16 000 uudesta työntekijästä Suomessa ja noin 130 000 uudesta työntekijästä Pohjoismaissa perustuvat analyysiin Implications of Defense & Security Spending Across Sectors (EY-Parthenon, 2025).