Vastuullisuus on ”rikki”

Vastuullisuus tarkoittaa nykyisin monissa yrityksissä raportointia ja lainsäädäntövelvoitteiden täyttämistä, ja kestävän arvonluonnin tavoittelu sekä innovatiivinen ajattelu ovat jääneet raportoinnin varjoon. 

EU-sääntelyn synnyttämä "regulaatiotsunami" on siirtänyt organisaatioissa painopisteen kestävyysraportointiin. Vaikka raportointia varten kerätään suuria määriä tietoa ja dataa, sitä ei ole välttämättä osattu hyödyntää laajempaa lisäarvoa tuottavasti, kuten strategiatyössä ja prosessien kehittämisessä. Fokus on peräpeilissä sen sijaan, että katsottaisiin tulevaisuuteen ja aktiivisesti kehitettäisiin kestäviä ratkaisuja. Voidaankin sanoa, että vastuullisuus on rikki, sillä se ei enää käsitteenä herätä mielleyhtymää kaupallisesta ja sidosryhmille arvoa luovasta sekä yhteiskunnan kestävää tulevaisuutta edistävästä kilpailukykytekijästä. Vastuullisuusraportointi ja datan kerääminen ovat tärkeää vastuullisuustyön kehittämisen kannalta, mutta raportin kokoaminen ja julkaisu ei pitäisi olla yhtiön päätavoite vastuullisuudessa, vaan ennemminkin lähtökohta kestävämmän ja kilpailukykyisemmän liiketoiminnan kehittämiselle.

Yritysten konkreettisiin kestävän liiketoiminnan hankkeisiin on luotu merkittäviä kannustimia ja rahoitusmahdollisuuksia, joita tulisi osata hyödyntää paremmin. Esimerkiksi EU:n komission julkaisema puhtaan teollisuuden ohjelma (EU Clean Industrial Deal) pyrkii yli 100 miljardin euron rahoituksen voimin vauhdittamaan siirtymää kohti vähäpäästöistä teollisuutta ja kiertotaloutta sekä samalla turvaamaan kohtuuhintaisen energian ja kriittisten materiaalien saatavuutta. Draghin 2024 julkaistun kilpailukykyraportin mukaan vastuullisuus – innovaatiot, vähäpäästöiset ratkaisut, uusiutuva energia ja kiertotalous – ovat eurooppalaisen kilpailukyvyn tukipilareita. Puhtaan siirtymän kestäville ratkaisuille on myös geopoliittista kysyntää. Tämän kaltaiset aloitteet ja se kuuluisa iso kuva jäävät ymmärrettävästi varjoon, jos keskitytään vain raportointivelvoitteisiin ja siihen liittyvän lainsäädännön kehityssuuntiin. Selviytymistaistelu vaatimustenmukaisuusvelvoitteiden täyttämiseksi tappaa strategisen vastuullisuusajattelun ja transformatiiviset innovaatiot.

Kestävän liiketoiminnan kaupallisen potentiaalin oivaltaminen, innovaatioiden edistäminen ja strateginen ajattelu on palautettava takaisin yritysten agendalle. Yrityksissä olisi syytä määritellä vastuullisuus uudelleen ja integroida se aidosti osaksi liiketoimintaa sekä toimeenpanna suunnitelmat sen kaupallisen potentiaalin valjastamiseksi. Tavoitteena tulee olla arvon luominen asiakkaille ja omistajille, kilpailukyvyn kasvattaminen sekä liiketoiminnan resilienssin parantaminen geopoliittisestikin turbulentteina aikoina.