EU-oikeus ohjaa merkittävällä tavalla Suomen arvonlisäverotusta

Alv-direktiivin tulkintaa koskevat ennakkoratkaisuasiat käsittelee jatkossa lähtökohtaisesti Euroopan unionin yleinen tuomioistuin (EUYT).

Arvonlisäverotus on EU:n alueella hyvin pitkälle direktiivein (etenkin direktiivillä 2006/112/EY) ja asetuksin yhdenmukaistettua. Kunkin jäsenvaltion on huolehdittava siitä, että se on pannut kansallisessa lainsäädännössään täytäntöön direktiivin säännökset, sikäli kuin on kyse pakottavista säännöksistä. Osa direktiivin säännöksistä jättää kuitenkin jäsenvaltioille tiettyä liikkumavaraa ja harkintavaltaa. 

Unionin oikeuden ensisijaisuuden periaatteen mukaisesti suomalaisen tuomioistuimen on jätettävä soveltamatta sellaisia kansallisia säännöksiä, jotka ovat ristiriidassa direktiivin kanssa. Tällainen direktiivin välitön oikeusvaikutus tarkoittaa käytännön tasolla sitä, että yksityinen (luonnollinen tai juridinen henkilö) voi omassa alv-asiassaan vedota suoraan direktiiviin Verohallintoa vastaan, kun direktiivin säännös johtaa yksityisen kannalta edullisempaan lopputulokseen kuin arvonlisäverolaki.  Välittömän oikeusvaikutuksen edellytyksenä kuitenkin on, että direktiivi on sanamuodoltaan jäsenvaltiota velvoittava sekä riittävän selkeä ja tarkkarajainen. Verohallinto ei sen sijaan voi vedota direktiivin säännökseen verovelvollisen vahingoksi, mikäli Suomi ei ole pannut täytäntöön direktiivin säännöksiä asianmukaisesti. Kotimainen oikeus- ja verotuskäytäntö tuntee lukuisia tapauksia, jotka ovat päätyneet verovelvollisen eduksi EU-oikeuden välittömän oikeusvaikutuksen perusteella. 

Vilpittömän yhteistyön periaate edellyttää myös, että suomalaiset tuomioistuimet ottavat omassa toiminnassaan huomioon direktiivit ja niiden tulkintaa ohjaavat Euroopan unionin tuomioistuimen (EUT) tuomiot, vaikka kotimainen säännös ei sinänsä olisikaan EU-oikeuden vastainen. Tällöin puhutaan direktiivin tulkintavaikutuksesta tai välillisestä vaikutuksesta. 

EUT:n käsittelemien tapausten määrä on paisunut niin suureksi, että EUT on päättänyt tehdä toimivaltaa koskevia muutoksia. Jäsenvaltioiden esittämien arvonlisäverotuksen ennakkoratkaisupyyntöjen käsittely siirtyy lokakuun 2024 alusta lukien unionin tuomioistuimen yhteydessä toimivalle Euroopan unionin yleiselle tuomioistuimelle (EUYT). Arvonlisäverotuksen ohella toimivaltamuutos koskee valmisteverojen, tullien, liikenteen ja kasvihuonekaasupäästöjen aloja. 

EUYT käsittelee ennakkoratkaisupyynnöt samalla tavalla kuin EUT on tehnyt ja soveltaa samoja menettelysääntöjä. EUYT:n antamat ennakkoratkaisutuomioiden on tarkoitus olla samanarvoisia kuin EUT:n antamat tuomiot. Ensimmäinen julkisasiamies käy läpi EUYT:n tuomiot, ja mikäli niissä havaitaan ilmeinen riski EU-oikeuden yhtenäisyyden tai johdonmukaisuuden vaarantumisesta, hänen ehdotuksestaan asia voi edetä vielä EUT:n tutkittavaksi. Jos julkisasiamies ei tee ehdotusta asian viemisestä EUT:een kuukauden kuluessa tuomiosta, EUYT:n tuomio tulee lopulliseksi. 

Erityisesti arvonlisäverotusta koskevissa veroriidoissa EU-oikeuden säännösten ja EU-oikeuskäytännön tunteminen on tärkeää: milloin on mahdollista vedota direktiivin välittömään oikeusvaikutukseen, milloin verovelvolliselle edulliseen direktiivin tulkintavaikutukseen tai milloin veronsaajaosapuoli kenties pyrkii väärin perustein vetoamaan EU-oikeuteen. EY:n arvonlisäveroasiantuntijat hallitsevat EU-säännökset ja -oikeuskäytännön sekä tunnistavat niiden soveltamiseen liittyvät tilanteet. Siksi veroriita-asioissa kannattaa kääntyä EY:n asiantuntijoiden puoleen.