Ilmoituskanavat kuntajohtajan turvana

Väärinkäytösten ilmoituskanavat tulevat myös suomalaisiin kuntiin.

Suomalaisia kuntia koskeva ”whistleblowing -direktiivi” tullaan sisällyttämään Suomen lakiin ensi vuonna. Siirtymäajaksi on kaavailtu vuosia 2021-23, organisaation koosta riippuen: mitä suurempi organisaatio, sitä lyhyempi siirtymäajan olisi tarkoitus olla.

Ilmoituskanavat, jotka mahdollistavat väärinkäytösten turvallisen esiin tuomisen, ovat hyödyllisiä paitsi kunnalle työnantajaorganisaationa, myös kunnan työntekijöille sekä kuntalaisille. Väärinkäytökset vievät aina resursseja pois kunnan oikeiden, demokraattisesti määriteltyjen tavoitteiden saavuttamisesta joko suoraan tai epäsuorasti. Varastamisella, huonosti optimoitujen hankintojen tekemisellä tai työpaikkakiusaamisen heikentämällä työmotivaatiolla on lopulta aina euromääräinen seuraus: veronmaksajien rahoille ei ole saatu vastinetta - tai ainakaan täyttä vastinetta.

Yksi haasteista kuntasektorilla on poliittisuus ja poliittisen toiminnan mukanaan tuoma julkisuus. Valtuutetuilla ja lautakuntien jäsenillä on usein tiiviitä kontakteja paitsi kunnan johtoon, myös muihin työntekijöihin. Norjassa vuonna 2016 tehdyn tutkimuksen mukaan[1] varsinkin vakavissa väärinkäytöksissä kunnan työntekijät pitivät poliitikkoja varsin relevanttina kommunikointikanavana. Mitä vähäisemmästä väärinkäytöksestä oli kysymys, sitä vähemmän sopivana pidettiin keskustella asiasta poliitikkojen kanssa.

”Houkutus puhua poliitikoille havaituista epäselvyyksistä on suuri, sillä poliitikot voivat vaikuttaa joihinkin asioihin nopeasti ja usein myös varsin näkyvästi. Tällaiset puoliviralliset kanavat voivat kuitenkin tuoda organisaatiolle ylimääräistä ja hallitsematonta julkisuusriskiä. Vääränlainen tai väärin ajoitettu julkisuus voi myös olla osapuolten oikeusturvan kannalta hankalaa. Lisäksi poliitikkojen on käytännössä hankala vaikuttaa moniin väärinkäytöksiin, sillä niihin liittyy usein henkilöstöhallinnollinen näkökulma. Se on virkamiesjohdon työkenttää, ja vaatii riittävää juridista taitoa”, toteaa Ruotsalainen.

Ruotsalainen korostaa, että myös kunnan johdon kannalta väärinkäytösten käsittelyn on syytä tapahtua vakiintuneiden prosessien mukaan.

”Standardisoidut menettelytavat ja selvityksissä käytettävät puolueettomat asiantuntijat tukevat myös kuntajohtajan selustaa. Silloin ei pääse syntymään pulinoita siitä, onko virkamiesjohto selvittänyt asioita asianmukaisella pieteetillä, eikä johdon legitimiteettiä kyseenalaisteta spekulaation voimin”, jatkaa Ruotsalainen.

Läpinäkyvyys ja informaation kulun sujuvuus on demokratian onnistumisen kannalta ensisijaista. Poliitikkojen on luonnollisesti syytä ymmärtää, mitä kuntaorganisaatiossa tapahtuu. Asianmukaisesti rakennettu whistleblowing -ratkaisumalli määrittelee sen, missä vaiheessa ja missä laajuudessa vaalein valituilla päättäjillä on oikeus saada tietoa selvityksen alla olevista väärinkäytöksistä.

[1] “Whistleblowing in Local Government: An Empirical Study of Contact Patterns and Whistleblowing in 20 Norwegian Municipalities.” Marit Skivenes & Sissel C. Trygstad in Scandinavian Political Studies, September 2016.

Lue lisää EY:n ilmoituskanavapalvelusta.