EU-tuomioistuin katsoi yksityiset pysäköintisakot arvonlisäveron alaisiksi

Euroopan unionin tuomioistuin (EUT) on antanut 20.1.2022 merkittävän arvonlisäverotusta koskevan tuomion asiassa C-90/20, Apcoa Parking Danmark A/S. Kyseisen tuomion mukaan yksityisiä pysäköintialueita hallinnoiva ja niiden ylläpidosta vastaava yhtiö oli velvollinen suorittamaan arvonlisäveroa valvontamaksuista, jotka oli määrätty autoilijoille pysäköintialueiden käyttöä koskevien yleisten ehtojen noudattamatta jättämisen vuoksi. Päätös muuttanee yksityisoikeudellisiin pysäköinninvalvontamaksuihin sovellettua alv-käytäntöä tietyissä tapauksissa myös Suomessa.

E

UT:n ratkaisemassa asiassa keskeisenä oikeuskysymyksenä oli, voitiinko yksityisoikeudellisia ”parkkisakkoja” pitää alv-direktiivissä tarkoitetulla tavalla vastikkeena jonkin palvelun luovuttamisesta vai olivatko ne arvonlisäverotuksen soveltamisalan ulkopuolelle jääviä maksuja siksi, ettei maksusuoritukseen liittynyt vastavuoroista tavaran tai palvelun luovutusta.

EUT totesi, että edellytys vastavuoroisten suoritusten olemassaolosta vaikuttaisi täyttyvän tapauksen olosuhteissa, sillä sääntöjenvastaisesta pysäköinnistä perittävän valvontamaksun maksaminenkin on vastiketta pysäköintipaikan käytettäväksi asettamisesta. EUT:n mukaan valvontamaksut maksava autoilija on saanut käyttää pysäköintipaikkaa tai ‑aluetta ja näiden valvontamaksujen määrä perustuu kyseisen autoilijan hyväksymien ehtojen täyttymiseen.

Tuomiossaan EUT kiinnitti lisäksi huomiota valvontamaksujen merkittävään osuuteen (n. 35 %) yhtiön liikevaihdossa suhteessa varsinaisten pysäköintimaksujen määrään, ja EUT:n mukaan tällaisilla valvontamaksuilla pyritään myös takaamaan yhtiölle sopimuksessa määrätty korvaus palvelusta, kun käyttäjästä johtuvista syistä pysäköinti on tapahtunut, mutta tiettyjä sääntöjä noudattamatta.

EUT:n mukaan suoritetun palvelun ja perittyjen valvontamaksujen välillä oli alv-direktiivin edellyttämä suora yhteys ja valvontamaksutkin olivat arvonlisäveron alaista vastiketta palvelun myynnistä.

Suomessa ei ole julkaistua oikeuskäytäntöä vastaavasta tilanteesta, sillä korkeimman hallinto-oikeuden vuosikirjapäätöksessä KHO 2016:120 kyse oli pysäköinninvalvontaa harjoittavalle yhtiölle kertyneistä valvontamaksuista, jotka yhtiön ja kiinteistönomistajan välisen sopimuksen perusteella jäivät yhtiölle.

Käsityksemme mukaan verollista pysäköintitoimintaa harjoittavan kiinteistön omistajan tai haltijan saamina yksityisoikeudellisia valvontamaksuja on kuitenkin tähän asti pidetty Suomessa vahingonkorvauksen luonteisina ja siten verottomina. Näiltä osin tämä EUT:n tuomio merkinneekin muutosta kotimaiseen verotuskäytäntöön.

EUT:n tuomiolla voi olla verottomien vahingonkorvausten soveltamisalaa kaventavia vaikutuksia myös muilla toimialoilla, joissa esiintyy vastaavan kaltaisissa olosuhteissa yksityisoikeudellisiin sopimuksiin perustuvia, sopimuksenvastaisen toiminnan johdosta määräytyviä seuraamusmaksuja. Esimerkiksi myöhässä palautettavien vuokraesineiden osalta perittävien korvausten alv-käsittely saattaa tulla uudelleen arvioitavaksi (vrt. KHO 2001 T 526). Selvää on ainoastaan se, että tämä päätös tulee aiheuttamaan jatkossa paljon uusia rajanvetotilanteita ja tarkempien johtopäätösten tekeminen edellyttää käytännössä aina tapauskohtaista kokonaisarviointia.

EY:n arvonlisäveroasiantuntijat ovat käytössäsi, kun näitä kysymyksiä on tarpeen selvittää etukäteen tai jos näistä tulee jälkikäteen Verohallinnon kanssa erimielisyyttä esimerkiksi verotarkastuksen yhteydessä.