Verollisessa factoring -toiminnassa voi olla myös arvonlisäverottomaksi katsottavaa luotottamista

KHO katsoi tuoreessa ratkaisussaan, että ns. epäaitoon factoring-toimintaan sisältyi myös arvonlisäverottomana pidettävää luotonantoa.

Korkein hallinto-oikeus on antanut 7.2.2022 ratkaisun KHO 2022:17, jossa oli kyse saamisten määrään perustuvan prosentuaalisen korvauksen eli provision arvonlisäverokäsittelystä tilanteessa, jossa luottotappioriski ei siirtynyt factoring-yhtiölle ja saamiset toimivat asiakkaan käyttöön annetun pääoman vakuutena. 

Esillä olleessa tilanteessa yhtiö harjoitti ns. epäaitoa factoring-toimintaa, jossa yhtiölle siirrettävien saatavien luottotappioriski säilyi saatavat yhtiölle siirtävällä asiakkaalla. Yhtiö maksoi asiakkaalleen myyntisaamisia vastaavan summan vähennettynä omalla palkkiollaan ja samalla myyntisaamiset toimivat asiakkaalle maksetun määrän vakuutena. Yhtiö myös hoiti viivästyneiden saamisten osalta maksuhuomautukset ja perinnän. Mikäli myyntisaamista ei kuitenkaan ollut maksettu tiettyyn sovittuun ajankohtaan mennessä saamisten erääntymisestä, yhtiöllä oli oikeus periä saamiset asiakkaaltaan. Yhtiö peri asiakkaaltaan vastikkeena palvelustaan saamisten määrään perustuvan prosentuaalisen korvauksen eli provision sekä mahdollisen laskukohtaisen hallinnointimaksun. 

Factoring-toimintaa käsitellään saatavien perintänä, joka katsottiin jo aikanaan Euroopan unionin tuomioistuimen ratkaisussa C-305/01 (MKG) verolliseksi palveluksi. Ratkaisussa oli kyse ns. aidosta factoring-toiminnasta, jossa myös saamisten luottotappioriski siirtyi palvelun tuottajalle. Ratkaisun perusteluissa on kuitenkin todettu, ettei ole mitään syytä käsitellä aitoa ja epäaitoa factoring-toimintaa eri tavalla. Saamisten perimisen käsitettä olisikin tulkittava siten, että se sisältää kaikki factoringin muodot. Suomessa factoring toiminta katsottiin verolliseksi vasta KHO:n 19.8.2013 antamassa ratkaisussa KHO 19.8.2013 T 2530.  

KHO tuo ratkaisunsa perusteluissa esille, että EUT:n tuomio C-305/01 (MKG) perustuu arvonlisäverodirektiivin 13 artiklan B kohdan d alakohtaan ja erityisesti sen 3 alakohdan tulkintaan. Ratkaisussa ei siten ole tarkasteltu arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan b alakohtaa vastaavaa luottojen myöntämisen verovapautta koskevaa säännöstä. Näin ollen KHO:n näkemyksen mukaan EUT:n ratkaisusta ei ole pääteltävissä, että factoring-toiminnan yhteydessä tapahtuva luoton myöntäminen olisi osa verollista palvelua. EUT:n ratkaisun C-801/19 (Franck) perusteluissa todetaan, että arvonlisäverodirektiivin 135 artiklan 1 kohdan b alakohdassa tarkoitettu luottojen myöntäminen muodostuu mm. pääoman käyttöön antamisesta korvausta vastaan ja korvauksena voidaan pitää myös muita vastikkeita kuin korkoa.  

Koska KHO:n ratkaistavana olleessa tilanteessa asiakas sai pääomaa käyttöönsä, osaa yhtiön asiakkaaltaan saamasta korvauksesta oli pidettävä vastikkeena tästä yhtiön suorittamasta palvelusta. Merkitystä ei ollut sillä, ettei luovutetulle pääomalle peritty erillistä ajan kulumisen perusteella laskettavaa korkoa. Myyntisaatavat toimivat luovutetun pääoman vakuutena. Tällöin yhtiön toiminta ei ollut rinnastettavissa oikeuskäytännössä määritettyyn verolliseen factoring-toimintaan, vaan kyse oli tältä osin AVL 42 § 1 momentin 2 alakohdassa tarkoitetun arvonlisäverottoman luoton myöntämisestä.  

KHO ei myöskään katsonut, että myyntisaamisten määrään perustuvaa rahoitusta voitaisiin tulkita verollisen factoring-toiminnan liitännäiseksi palveluksi tai yhtiön tarjoamaa palvelua yhdeksi jakamattomaksi kokonaisuudeksi. Molemmilla palveluilla oli asiakkaalle itsenäinen merkitys ja niitä molempia oli pidettävä asiakkaan tavoitteena sinänsä. Luoton antaminen ei ole välttämätön saamisten perinnän suorittamiselle, ja palvelu on erotettavissa myyntisaamisten hallinnointiin ja perintään liittyvistä palveluista.  

Näin ollen nyt tulisikin tarkastella minkälaisia sopimuksia factoring-toiminnasta asiakkaiden kanssa on tehty. Onko niissä kyse aidosta vai epäaidosta factoring-toiminnasta ja sisältyykö niihin esillä olevan tilanteen kaltaista luotottamista, joka tulisikin käsitellä arvonlisäverottomana. Tällöin myöskään tähän verottomaksi katsottuun toimintaan liittyvistä hankinnoista ei ole vähennysoikeutta. EY auttaa teitä mielellään sopimuksien ja niiden perusteella tuotettujen palvelujen arvonlisäverokäsittelyn analysoinnissa. Olettehan yhteydessä alv-asiantuntijoihimme!